Mondran tajunta alkoi heräillä ja Hän raotti silmiään, jostain kaukaa pilkisti hieman valoa ja se häikäisi silmiä, Mondra sulki silmänsä ja alkoi pikku hiljaa saada ajatuksiaan taas kasaan. Mondra hengitti rauhallisesti ja yritti kuulostella ympäristöä, mutta ei kuullut mitään. Mondra liikutti kättä ja jotain ympärillä oli kylmää ja sileää, joka alkoi murentua kosketuksesta. Mondra huokaisi syvään.

- Missähän minä olen,  Mondra ajatteli ja yritti hahmottaa mielessään ympäristöään, Jotain kovaa ja kylmää on ympärilläni, se murenee, Mondra ajatteli ja kosketti sileää pintaa, joka mureni käden alta.

- Olen jossain maan alla, tunnen suurta rauhaa ja painetta… minun on päästävä kohti valoa…, Mondra sanoi mielessään ja avasi silmät nähdäkseen suunnan. Mondra katsoi valo pilkkua ja alkoi liikkua sitä kohti, pinta ympärillä mureni kokonaan ja Mondran iholle iskeytyi kostea ja kylmä multa, Mondra kauhoi tiensä kohti valoa.

Mondra työnsi kätensä maan pinnalle ja kiskoi itsensä vetäen juurista, pehmeä pintamulta antoi periksi ja Mondran keho nousi mullasta. Mondra pyyhki multaa pois kasvoiltaan ja katseli ympärilleen, ympärillä kohosi sankka pusikko ja oksien väleistä näki taloja, hiljainen liikenne kuului kasvillisuuden takaa. Mondra yritti selvitellä ajatuksiaan ja raotti pensaita nähdäkseen paikan missä oli, ympärillä levittäytyi kolkko maisema. Puskien edessä näkyi talorykelmä, joista osa oli romahtanut tai repsotti tyhjyyttään, talojen sivuille levittäytyi nuhjuinen ympäristö, slummit. Mondra katsoi taivaalle ja näki auringon laskevan.

- Ne olivat viimeiset säteet, onneksi heräsin nyt, muuten olisin jäänyt sinne,  Mondra sanoi ja tähyili ympärilleen, Minun on parasta pysytellä täällä pimeään asti, en tiedä mitä on vaatteilleni käynyt tai onko niitä ollutkaan, Mondra sanoi ja istahti maahan polvilleen ja alkoi mutustaa marjoja puskasta nälkäänsä.

Pimeä laskeutui ja Mondra meni yhteen tyhjillään olevaan taloon ja sulki repsottavan oven, Mondra löysi pienen ja vanhan lyhdyn ja sytytti sen sinisellä liekillään minkä teki kämmenelle, Mondra ojensi kättään ja katsoi ympärilleen. Huone oli pieni, missä Mondra oli, Mondra haisteli ilmaa ja haistoi kosteuden ja homeen, Mondra lähti kulkemaan eteenpäin.

Mondra kulki muutamia huoneita ohittaen ja lähti laskeutumaan kellarin suuntaan.

- Täältä tunnun löytävän peseytymistilan,  Mondra tuumi ääneen ja kulki eteenpäin, Mondra pysähtyi hetkeksi huoneen kohdalle, jossa roikkui kahleita seinällä ja oli muutama tuoli. Mondra pyyhkäisi hius suortuvan korvan taakse ja jatkoi matkaansa, Mondra löysi kylpyhuoneen ja kokeili suihkua. Suihku piti kovaa kirskuntaa ja putket jylisivät käyttämättömyyttään ja kylmä ja ruosteinen vesi suihkusi rikkinäisestä suuttimesta, Mondra laski käden suihkun alle ja värähti, vesi oli kylmää ja likaista, mutta lähti vaalenemaan juoksutuksen jälkeen ja Mondra kokeili säätää lämpimälle, vesi muuttui hitaasti lämpimäksi ja Mondra laski lyhdyn pöydälle ja meni suihkuun.

Suihkun alla Mondra tutki kehoaan, ruskea lika ja väri lähtivät suikaleina iholtaan Hänen hangatessaan sitä rievulla ja paljastaen valkean ihon, Mondra kampasi pitkiä valkeita hiuksiaan sormillaan suoriksi ja sulki lopulta suihkun, Mondra etsi ympäristöstä pyyhkeitä ja löysi kaapista vähän pölyisiä riepuja ja kuivasi itsensä. Mondra pyyhkäisi peiliä ja katsoi itseään. Peilistä tuijotti vaaleansiniset silmät ja valkeat kasvot, Mondra kosketteli kasvojaan ja käänteli päätään.

- Jotenkin tuntuu, että olen muuttunut… mutta en tiedä miten.  Mondra sanoi huolissaan ja katseli ympärilleen.

- Minun on hyvä löytää jotain päälleni. Mondra sanoi ja lähti tutkimaan kaappeja.

Mondra tutki huoneita ja pysähtyi lukitun oven eteen ja katsoi sitä

- Tämä on tehty kestämään ja ovea on koetettu rikkoa. Mondra sanoi ja katsoi jälkiä ovessa, Mondra painoi käden ovea vasten ja kokeili työntää sitä, mutta se ei liikkunut. Mondra piti kättä ovella ja sulki silmänsä, Mondra keskittyi keräämään voimiaan ja kuvitteli oven avautuvan, Mondran kädestä kipunoi pieniä liekkejä ja oven karmit vähän jysähtivät, Mondra hätkähti sitä ja perääntyi. Ovi raottui hiukan ja Mondra työnsi lyhtynsä huoneeseen, se valaisi pienen alueen ja Mondra kierrätti sitä huoneen ympäri mennessään sisään.

- Oi, tämä on näköjään jonkinlainen turvahuone, siisti ja ehjä vielä ja ruokaa. Mondra sanoi ruoka ja maha alkoi kurista kovaan ääneen, Mondra piteli vatsaansa.

- Taidan nyt syödä vähäsen, mitenköhän kauan olen ollut syömättä. Mondra tuumi ja kaivoi hyllyiltä ruokaa. Vatsan täytettyään Mondra tutki huonetta ja meni tikittävän taulun luokse, Mondra katsoi sitä.

”- Ai, tämä on elektroninen almanakka ja kello on… vaille puolen yön ja päivä 16.7.30xx” Mondra sanoi ja nousi pystyyn tuumimaan.

- Mutta eikös sitä oltu vasta kesäkuussa? olenko ollut tiedottomana jonkin aikaa, mutta mitä minä olen tehnyt tätä ennen?? Muuten, mikä on tämä paikka ja kuka minä olen? Mondra ihmetteli ja höristi pitkiä korviaan, Mondra kuuli ulko-ovelta ääniä ja sammutti lyhdyn.

- Jotenkin minun pitää olla nyt varuillani… Mondra sanoi ja poistui huoneesta tilavammalle alueelle. Mondra liikkui hiljaa käytävällä ja kuuli askeleita.

- Kolme mies henkilöä on tullut sisälle. Mondra ajatteli ja sulki silmänsä ja kuunteli. Miehet liikkuivat tottuneesti käytävillä ja he keskustelivat matalalla äänellä, Mondra kuuli heidät hyvin herkkien korviensa ansiosta. Mondra tuli portaiden päähän ja katsoi ylös, yön hämärässä valoa tuli vähän kesäyöstä huolimatta ja yritti nähdä näkyisikö portaiden päässä liikettä, Mondra kuulosteli.

- Miksi en kuule enää ketään? Mondra ajatteli ja kuuli sitten kuisketta.

- Tsekataan alakerta, kuulin varmasti askeleita sieltä ja jää sinä ovelle vartioon, sitä ei tiedä onko lähistöllä sen porukkaa. Mies ääni kuiski ja sitten Mondra kuuli hiljaisia askeleita portaiden yläpäässä, Mondra perääntyi.

- Ne tulevat tänne, mitähän ne ovat? Mondra ajatteli ja katsoi käytävään.

- Jos piiloudun turvahuoneeseen ja laitan oven kiinni, He kuulevat minut, mutta sitten minun on leikittävä niiden kanssa kuurupiiloa. Mondra tuumi ja hiipi hiljaa viereiseen huoneeseen ja katseli sitä.

- Onpa hyvä kun totuin pimeään ja näen täällä hyvin, mihin minä voisin nyt piiloutua… Mondra kiersi katseellaan huonetta ja samalla Mondra kuuli jo askeleet portaiden alapuolella, Mondra piiloutui nopeasti repsottavan oven taakse. Miehet pysähtyivät portaiden luokse. Toinen miehistä, jolla oli pitkä arpi kasvoissa, viittoi toista vähän hintelämpää jäämään portaiden luokse. Hintelä nyökkäsi ja jäi portaiden luokse, arpinaama liikkui varovasti huoneeseen, jossa Mondra piileskeli. Arpinaama nuuhki ilmaa ja käänteli päätä kuunellekseensa, Hänen askeleensa olivat kevyet ja Mondra päätteli arpinaaman olevan jotain liskolajia, luultavasti loputkin olivat samaa. Arpinaama kaivoi taskusta taskulampun ja osoitti sitten sillä huoneen seinää j alkoi tutkia sillä ympäristöä.

- Minä haistan sinut täällä, missä piileskelet pikkuinen.  Arpinaama sanoi ja nuolaisi huulia, Mondra jähmettyi, arpinaama oli haistanut Hänet.

- Nyt on hankala paikka… minun pitää harhauttaa, että pääsen turvahuoneeseen ja sen oven takana olen turvassa, toiset ovat vartiossa etempänä, joten ulos en pääse. Mondra ajatteli ja noukki tomua lattialta käteensä. Arpinaama kuuli sen ja kääntyi Mondraa kohti, mutta samalla kun arpinaaman pää kääntyi, sai Hän tomua silmilleen ja Mondra syöksähti ovesta aulaan. Arpinaama huudahti saadessaan tomut silmille ja käytävässä oleva hinteläkaveri yllättyi kun Mondra syöksyi käytävään.

- Ota Hänet kiinni!!! Arpinaama huusi hintelälle, joka lähti Mondran perään. Arpinaama tuli käytävään ja lähti Mondran ja kaverinsa perään, arpinaama muuttui liskoihmiseksi.

Yläkerrassa ulko-ovella, kolmas mies kurkkasi ulos ja näki yhtäkkiä jonkin auton ilmestyneen pihaan ja parin henkilön tulevan kohti rakennusta, mies kuuli Heidän puheet ja muuttui liskomuotoonsa.

- Se on tämä vanha rakennun, Kapteeni Hatake, meillä on täällä yksi vanha turvahuone. Puhuja sanoi ja Hatake nyökkäsi.

- Paljonko siitä on aikaa kun sen hälytin lähetti signaalin? Hatake kysyi.

- Siitä on nyt vajaa tunti, onneksi olimme lähellä ja lähdimme tutkimaan asiaa, sitä on yritetty monesti aukaista ja emme ole saaneet kiinni niitä. Mies selosti ja Hatake nosti käden pysähdyksen merkiksi.

- Menemme varovasti sisälle, jokin taitaa odottaa meitä väijyksissä ovella. Hatake sanoi ja lähestyi miehen kanssa ovea varovasti. Liskomies tuumia ja jäi väijymään Hatakea ja miestä oven pieleen yllättääksensä heidät. Hatake viittoi miehelle menemään sisälle varovasti ja Hatake viittoi myös, että henkilö väijyy oven vieressä, mene syötiksi ja minä tainnutan hyökkääjän. Mies nyökkäsi ymmärrykseksi ja meni oven luokse varovasti ja alkoi avata sitä, ovi aukesi hitaasti ja mies alkoi liikkua sisälle. Kun mies oli melkein puoliksi sisällä, liskomies hyökkäsi tähdäten puukkoa niskaa kohti, mutta Hatake iski liskomiehen tainnoksiin ja samalla alakerrasta kuului huutoa. Hatake kuunteli ja mietti.

- Jotain on alakerrassa näiden konnien lisäksi, teen lisä ilmoituksen päämajalle. Hatake sanoi ja ilmoitti radiopuhelimeen, Hatake meni portaiden yläpäähän ja kuuli taas meteliä. Ensimmäinen ääni oli vaimea huudahdus ja sen jälkeen kuului kiljahdus ja kova tumahdus. Hatake kurtisti kumiaan.

- He ovat luultavasti turvahuoneen luona. Mies sanoi köytettyään liskomiehen rautoihin.

 

Hintelä saavutti Mondran nopeasti ja tarrasi Mondraa hiuksista kiinni, Mondra reagoi refleksin omaisesti, kääntyi tukistuksesta huolimatta ja iski liekit mieheen ja mies iskeytyi seinään huudahtaen ja lysähti maahan tajuttomana, Mondra irrotti hiuksensa miehen kädestä ja kuuli kun arpinaama lähestyi. Mondra sujahti nopeasti turvahuoneen oven raosta ja työnsi ovea kiinni, mutta arpinaama loikkasi juuri oven eteen ja iski oven auki, Mondra lensi oven töytäisemänä lattialle ja arpinaama sulki oven perässään ja asteli maassa makaavan Mondran yläpuolelle seisomaan, Mondra jäi arpinaaman jalkojen väliin.

arpinaama katsoi Mondraa.

- On harvinaista, että tänne eksyy ulkopuolisia ja että löydän turvaoven auk,i mitä on pitkään yritetty avata. Se kummastuttaa myös, että löydän näinkin hintelän näköisen naisen. Arpinaama kyykkää ja poimii Mondran naamalta hius suortuvan käteensä ja nuuhkaisee sitä. Arpinaama katsoo Mondraa ivallisesti hymyillen, Mondra miettii miten pääsee kiperästä tilanteesta pakoon. Arpinaama huitaisee pitkällä liskon hännällä valot päälle turvahuoneeseen ja yhtäkkinen kirkkaus häikäisee Mondran, Mondra suojaa silmänsä kädellä.

- Minä avasin oven… Mondra sanoi ja yllättyi kun arpinaama otti hännällänsä Mondran kädestä ja nosti ilmaan roikottaen, pituutta miehellä oli liskomuodossa yli kaksi metriä ja Mondran jalat eivät hiponeet edes maata, Mondra huudahti kivusta ranteessa ja otti vapaalla kädellä otteen hännästä keventääkseen painoa ranteessa. Mies katseli Mondraa.

- Kuka sinä ole ylipäätään, en ole koskaan nähnyt sinun laistasi, voisit hyvin olla albiino, mutta silmäsi ovat siniset. Mies nuuhkaisi Mondraa.

- Ja tuoksut kaltaisellemme, mutta silti sinussa on vielä jokin erikoinen tuoksu. Mies sanoi ja katsoi Mondran tuskaista ilmettä.

- Päästä minut alas, en tiedä itsekkään kuka olen! Mondra huudahti kivun takia ja mies rätkäsi Mondran lattialle tuhahtaen. Mies hieroi leukaansa.

- Nyt aloit todellakin kiinnostaa, olet mysteeri itsellesikin. Mies sanoi, Mondra katsoi miestä ja hieroi rannettaan ja nousi seisomaan.

- Se ei oikeuta kohtelemaan minua kovakouraisesti. Mondra sanoi ja mies tuli Mondran luokse, Mondra perääntyi seinää vasten ja mies vain virnuili.

- Voisin kohdella sinua huonomminkin. Mies sanoi ja sulki Mondran käsiensä väliin, Mondra painautui ihan seinää vasten ja pieni hikinoro valui silmäkulmaa pitkin. Mondra ei pitänyt yhtään miehen lähentelystä.

- Tässähän voisin ihan ruveta tutkimaan omakohtaisesti mitä naisia olet, jos veisin sinut pomolle, Hän omisi sinut. Mies sanoi ja hänen häntänsä ujuttautui paidan alle, Mondra yllättyi ja yritti ottaa häntää pois, mutta mies otti ja sulki Mondran kädet pään yläpuolelle, Mondra kiljaisi, mutta mies ei välittänyt.

- Kilju vain, turvahuoneen ulkopuolelle ei kuulu ääntäkään ja olet nyt minun käsissäni. Mies sanoi, Mondra käänsi päänsä sivulle kun mies nuolaisi Mondran kaulaa, Mondra yritti rimpuilla miehen repiessä Hänen housujaan.

Hatake ja mies kulkivat käytävällä ja He tutkivat kaikki huoneet ohittaessaan niitä, He saapuivat tajuttoman liskomiehen luokse käytävällä ja Mies laittoi sille raudat, Hatake meni turvaoven luokse.

- Tätä on yritetty availla, mutta miten tämä on saatu auki ilman koodia? Mies sanoi ja painoi seinässä tiettyä kohtaa ja sen kohdalla välähti valo, valo tunnisti miehen kädenjäljen ja viereen ilmestyi näppäimistö.

- Meidän pitää varautua, emme tiedä mitä siellä sisällä on. Hatake sanoi ja mies nyökkäsi ja näpytteli koodin, kuului piippaus ja oven lukko naksahti auki, mies raotti ovea.

Arpinaama kääntyi katsomaan ovea kuullessaan loksahduksen ja yllättyi nähdessään Hataken syöksähtävän sisälle.

- Perhana! Jäin satimeen! Arpinaama huudahti ja otti Mondran hännällänsä eteen kilveksi pitäen kaulasta kiinni, Mondra yritti repiä häntää irti, mutta voimat hupenivat nopeasti kuristuessaan. Mondra näki vilahduksen Hatakesta, joka liikkui nopeasti kohti, Mondra säpsähti ja pyörtyi muistin rajusta välähdyksestä.

Hatake ampui arpinaamaa pohkeeseen ja Mondra putosi maahan arpinaaman irrottaessa hännän Hänestä hyökätäkseen Hataken kimppuun, mutta ovelle jäänyt mies ampui arpinaamaa toiseen pohkeeseen ja arpinaama kaatui maahan. Hatake kietaisi nopeasti raudat arpinaamalle, arpinaama muuttui ihmiseksi taruolentokahleiden pakottamana. Mies syöksähti ja nosti Mondran kauemmaksi arpinaamasta ja tilanteen laskeuduttua, yläkerrasta kuului ääniä ja apuvoimat tulivat.

Hatake katsoi kun arpinaamaa vietiin pikaisen parantamisen jälkeen pois ja kääntyi katsomaan sängylle laskettua tajutonta Mondraa.

- Hänethän rekisteröitiin kuolleeksi, jopa Zackin aikaan. Miten tämä on mahdollista? Hänen ulkonäkönsä on täysin erilainen, mutta en unohda koskaan noita silmiä, jotka tuntuvat porautuvan aina syvälle tajuntaan. Hatake mietti, Hän oli tarkastanut Mondran nopeasti ja laskenut Hänet sängylle, Mondra oli käynyt siinä hereillä ja katsonut Hatakea ja taas mennyt tajuttomaksi.

Hatake kaivoi puhelimen ja soitti Mazurkalle.