Eli tämä tarina on jatko-osa siksoni Silkkipeuran sivulla olevasta tarinasta Sotilas Nro.960. Hirveästi en tee sitten henkilöesittelyjä tutuista hahmoista aikaisemmasta tarinasta, mutta kerron jokaisesta jotain. Jos tarina ei ihan alussa hirveästi aukea, kannattaa käydä lukemassa tarina Sotilas Nro. 960. Toivon kommenteihin mielipiteitä tarinasta :)

Mitä Mondra tunsi, oli suurta tuskaa ja varjopiikkejä rinnassa, Mondra muuttui veltoksi ja Mazurka tuhosi piikit ja vei Mondran syrjemmälle pusikkoon, Mazurka oli luullut Mondran kuolleen ja jätti Mondran suojaisaan paikkaan paetakseen itse uusilta luodeilta, mutta maa ja kasvillisuus lähtivät heti kietomaan Mondran kehoa otteeseensa ja juurien työntyvän piikkien reikiin täyttäen niiden tyhjän tilan. Kaikki tapahtui siinä ajassa kun Mazurkaa jahdattiin ja vangittiin, Mondrasta ei ollut jälkeäkään kun Mazurkaa jahdanneet, Nemon miehet, tulivat katsomaan ruumista.

- Eikös sen toisen pitänyt kuolla tähän paikkaan? Sain nimittäin ammuttua suoran osuman sydämen kohdalle… Mies sanoi ja He tutkivat ympäristöä.

- Tässä on verijälkiä ja näyttää vuotaneen paljon, mutta joku näyttää hävittäneen ruumiin pois.

- No ei sitten, raportoidaan hävitetyksi, Toinen sanoi ja alkoi lähteä, Mondraa ampunut mies katsoi maastoa ja kohautti olkapäitään, miehet hävisivät paikalta. Maan pinnan alla maa liikkui ja myllersi, kasvillisuus kietoi Mondraa yhä tiukempaan syleilyyn ja yhä syvemmälle maan uumeniin. Maan lämpötila nousi korkealle ja maa Mondran ympärillä kovettui ja muuttui kirkkaaksi kristalliksi sulkien Mondran sisäänsä.

 

Neljä viikkoa myöhemmin Mazurkan toipuessa elohopeasta, Mazurka alkaa työstää Zackilta säästyneitä kapseleita ja saa sattumalta sotilas 128 tiedot ja jää miettimään niitä.

- Onkohan Mondran kertomia elementtaareja olemassa, Nemo! Löytyykö teidän tiedostoista mitään elementtaareista? Mazurka huudahti monitorien takaa Nemolle, joka hääräsi kapseleiden luona. Nemo katsoi Mazurkaa kapselin takaa kysyvästi.

- Elementtaareja? siis jotain elementtivoimaolentoja? Nemo tuli Mazurkan luokse.

- Ei, elementtaareja, on kuulemma jonkinlainen ihmiskansa? Mondra kertoi olleensa elementtaari ja minua alkoi vähän mietityttää se kun sain Hänen tiedot tähän esiin, tässä on hyvin vähän tietoa Hänestä, mutta lajista löytyy merkintä vain elementtaari. Mazurka sepitti ja Nemo katsoi tietoja.

- Jaa, voisin soittaa ja kysyä yksiköstä, että löytyykö mitään tietoa sieltä päin, Nemo sanoi ja kaivoi puhelimensa ja soitti. Puhelimeen vastasi nuori miesääni.

- Hei Nemo, ääni sanoi ja taustaäänistä kuului koneen naputusta.

- Katsotko Lapis koneelta tietoja lajista kuin elementtaari, löytyykö niistä mitään merkintää? Nemo sanoi ja istahti pöydän reunalle Mazurkan jatkaessa selailua.

- Hetkonen… elementtaari, Lapis puhui ääneen ja naputteli konetta. Lapiksen näytöllä vilisi tietoja ja kone piippasi erroria.

- Sori, ei löytynyt, mutta haen hakusanalla raporttien tiedostoista, jos siellä on jotain, Lapis sanoi ja vaihtoi hakupaikkaa. Nemo hymähti kuulemisen merkiksi ja alkoi odotellessa pyörittää kynää kädessä. Lapis löysi yhden raportin.

- Okei, tässä mainitaan jotain elementtaareista, Lapis sanoi ja Nemo heräsi kuunteleman.

- Raportti käsittelee parin pikkukylän keskinäisistä riidoista ja siellä jouduttiin käymään sovittelemassa vähän jo rajuksi käynyttä riitaa, mutta asian keksipisteeksi nousi kylien lähellä asuva heimo, joista kylät puhuvat ”metsäkansana”. Metsäkansasta ei ole kunnollisia havaintoja ja kylät kertovat niiden olevan suojeluhenkiä eli melkein maahisiksi lueteltavia, jotkut puhuvat niistä heimona ja mainitsevat elementtaarit ja sen, että He ovat suututtaneet elementtaarit ja sen takia kaksi kylää riitelevät, Lapis selitti. Nemo oli laittanut kännykän kaijuttimelle niin, että Mazurkakin kuuli.

- Eli ne eivät ole elementtejä hallitsevia olentoja? tämä on hyvin harhauttavaa tietoa, on olentoja jotka hallitsevat tiettyä elementtiä ja se on monen taijan perusta, mutta että ois olemassa kansa, joka on itse elementtejä? Mistä tällainen kiinnostus johonkin mytologiaan? Mazurka ja Nemo kääntyivät kun joku puhui selän takana, Mazurka tuhahti kun huomasi sen olevan Jenna.

- Mondra oli kuulemma elementtaari ja enkä kiinnittänyt tehtävän aikana siihen asiaan huomiota, mutta jos se on sellainen laji, mistä ei ole merkintöjä missään ja se on olemassa, olen kiinnostunut. Mondra oli kummiskin aika hyvä sotilas. Mazurka sanoi.

- Lähetä Lapis tiedot siitä kylästä, lähdemme ottamaan selvää vähän näistä ”metsäkansasta”. Nemo sanoi ja hymyili Mazurkalle.    

 

Mazurka hieroi tuohtuneena otsaansa selatessa papereita, He olivat yrittäneet löytää metsäkansaa viikon ja tilanne näyttää siltä, että niitä ei olisi olemassa tai ne leikkivät meidän kanssa piilosta. Nemo tuli huoneeseen, huone oli pieni, minkä kyläläiset olivat antaneet käyttöön.

- Mazurka, täällä on kolme henkilöä, heillä olisi kuulemma tietoa metsäkansasta. Nemo sanoi ja Mazurka katsoi Nemoa vihaisena, Mazurka huokas ja nousi.

- Toivottavasti tämän kertainen tuottaa tulosta. Mazurka sanoi ja käveli Nemon perässä ulos, päivä oli alkanut hämärtyä ja aurinko näytti viimeisiään säteitään. Nemo johdatti Mazurkan ohi kylän, sen metsän reunalle.

- Miksi ihmeessä et tuonut Heitä luokseni? Mazurka kysyi vähän närkästyneenä.

- He sanoivat, että sinun pitäisi tulla sinne ja kyläläisetkin menivät koteihinsa, minusta tuntuu, että He ovat jotain mitä kyläläiset pelkäävät. Nemo sanoi ja Mazurka katseli ympärille ja huomasi silloin, että ei ollut nähnyt yhtään kyläläistä. He lähestyivät kolmikkoa ja Mazurka arvioi Heitä kulkiessaan. Etummainen oli lyhyt ja muodokas nainen ja tumman harmaa iholtaan, Hänen punaiset hiuksensa olivat lyhyet ja sopivat kapeisiin kasvoihin, nainen seisoi toiselle lonkalle nojaten kädet puuskassa, nainen näytti lyhyeltä amatsonilta pukeissaan ja se vähän sai Mazurkan hymyilemään. Toinen nainen oli Hänen vasemmalla puolella edestä katsottuna ja Hän oli lihaksikas ja pitkä, varmaan noin 190 senttinen ja Hänen pitkät mustat hiuksensa oli rastoilla ja ponnarilla niskan takana, Hänen punaista kehoaan peittivät polvipituiset housut ja kevyt metallipanssari, panssarin alla ei ollut mitään, joten Mazurka tökkäsi Nemoa, joka tuijotti naista. Nemo vain virnisti. Kolmas henkilö oli kaksimetrinen raavas köriläs, miehen lihakset pullistelivat, tumman harmaassa ihossa näkyi mustia riimumerkkejä ja ne jatkuivat miehen kaljuun päähän, Mazurka katsoi tuumien miehen housuja, ne olivat vanhan mallin sotilashousut.

Mazurka ja Nemo pysähtyivät kolmikon eteen pitäen kolmen metrin välin Heihin, sillä alueella ei ollut muita Nemon joukkoja kuin He kaksi. Mazurka avasi suun puhuakseen kunnes pienempi nainen tuli ihan Mazurkan eteen ja katsoi Häntä suoraan silmiin hyvin tuimasti ja isotellen.

- Sinäkö olet se muija joka haluaa tietoa metsäkansasta?! Nainen sanoi kovaan ääneen ja Mazurka oli tyrmistynyt, että Häntä päätä lyhyempi tulee kuulustelemaan ja melkein ihoon kiinni. Mazurka malttoi mielensä, sillä raivoaminen voisi menettää kallisarvoista tietoa.

- Nimeni on Mazurka Kent ja olen etsimässä täällä tietoa metsäkansasta ja haluaisin tietää, onko Teillä tietoa tästä kansasta, niin kuin Nemo kertoi teidän puheista. Mazurka puhui hyvin poliittisesti ja kuulostaen rauhalliselta. Nainen lähti kiertämään Mazurkaa ympäri silmäillen Häntä, Mazurka kihisi raivosta, mutta ei antanut sen näkyä naamasta.

- Ja miksiköhän te tätä tietoa haluatte, kukaan ei ole aikaisemmin ollut kiinnostunut metsäkansasta näin paljon, että jakaisi etsiä viikon. Nainen sanoi ja Mazurka puristi käden nyrkkiin.

- Olette näemmä seurannut meitä kun tiedät meidän olleen jo niin kauan, oletan teidän olevan jotain elementtiolentoja? Mazurka sanoi rauhallisesti ja tunsi lämpöä ihan vieressä, naisen hiukset ja silmät olivat muuttuneet liekeiksi.

- Oi kyllä, olemme sitä miltä näytämme, mutta sitä enempää teidän ei tarvitse tietää. Etkä kertonut syytänne tulla tänne. Nainen sanoi ja otti etäisyyttä Mazurkasta käytyään kiertämässä Nemonkin ympäri.

- Haluan ensin tietää, onko teillä tietoa metsäkansasta. Mazurka sanoi ja äänessä kuului jo malttamattomuutta, nainen hymähti.

- Ehkäpä on tai ehkäpä ei, riippuu miksi tulitte. Naisen ääni syveni ja muissakin naisen seuralaisissa näkyi liekkejä. Mazurkan ympärillä varjot syvenivät kiukusta, mutta Mazurka pysyi tyynenä. Nemo ojensi valokuvan Mazurkalle Hänen ojennettuaan kätensä Nemoa kohti ja näytti kuvaa naiselle.

- Tämä nainen kuului Elementtaareihin. Mazurka sanoi ja nainen katsoi kuvaa ja tuumi kunnes yhtäkkiä havahtui ja loikkasi kauemmaksi ja sihisi.

- Mitä sinä sanoit! Mihin sinä sanoit naisen kuuluvan! Nainen huusi ja kaikki ottivat puolustus aseman, naisen porukka sekä Mazurka ja Nemo.

- Nainen kuului Elementtaareihin, joita täällä kutsutaan metsäkansaksi ja reaktiosta päätellen tiedätte! Mazurka sanoi ja antoi kiukun kuulua.

- Ja me kyllä saadaan tieto teistä puristettua! Mazurka huudahti ja hyökkäsi, nainen suivaantui ja antoi hyökkäys käskyn. Kummatkin naiset hyökkäsivät Mazurkan kimppuun ja Nemo sai ison körilään taisteluparikseen, alue muuttui liekkien ja varjojen tantereeksi.

Valokuva lipui liekkien nostattamassa lämpimässä ilmavirrassa vähän syvemmälle metsään ja sen poimi ilmasta kaapuun pukeutunut mies, Hänen ruskea kätensä ojentautui ja piteli kuvaa edessään.

Mies katsoi valokuvaa, jossa Mondra oli, Mondra oli siinä ruskeaihoisena, sinivihreä hiuksinen ja kuvasta katsoi silmäpari jonka toinen väri oli sininen ja toinen vihreä, mies kosketti kuvan kasvoja sormellaan.

- Mondra…. Mies kuiskasi ja käveli metsän reunalle nähdäkseen kamppailun.

Mazurka oli muuttunut varjopedoksi ja saanut pelistä pois pitemmän naisen, joka nojasi puuta vasten pidellen rikkoutunutta kättään. Mies tuli naisen luokse ja kosketti Hänen rikkinäistä kättä ja paransi sen, nainen yllättyi miehen kosketusta ja putosi polvilleen ja kumarsi.

- Arvon Galeb… Nainen sanoi ääni täristen. Galeb laski käden naisen pään päälle.

- Ole rauhassa Neferti ja mene kylään kertomaa, että otamme vastaan Varjokuningattaren. Galeb sanoi ja Neferti katsoi yllättyneenä, mutta ei kysellyt. Galeb katsoi sivummalla miten iso köriläs oli lyömässä juuri Nemoa maahan. Nemo parahti iskusta lukuisten ruhjeittensa vuoksi ja suojasi itsensä iskulta, jota ei tullutkaan, Nemo siirsi käsiään ja pälyili ympärilleen ihmeissään ja huomasi ison körilään kietoutuneen vahvoihin juuriin ja uppoavan maan uumeniin, körilään takaa ilmestyi kaapupukuinen mies ja Nemo pinkaisi pystyyn.

- Rauhassa vieras, Knoll ei enää häiritse sinua. Mies puhui rauhallisesti ja Nemo katsoi Hämillään kun mies suuntasi kohti Mazurkaa ja naista, taistelu oli raju.

Mazurka sai suuren palavan pallon kylkeensä ja lensi sen voimasta, nainen huusi riemuissaan ja ampui toisen perään, mutta Mazurkan ja naisen väliin ilmestyi Galeb ja tulipallo iskeytyi siihen, nainen kiljahti kauhusta.

- Galeb Herra!! Nainen huusi ja syöksyi palavan hahmon luokse, mutta Galeb ojensi kätensä liekeistä ja otti otteen naisen kaulasta. Naisen silmät laajenivat pelosta ja kivusta mikä iskeytyi Häneen, nainen huusi tuskasta kun Hän alkoi muuttua hiileksi. Liekit imeytyivät Galebiin ja nainen vajosi polvilleen Galebin pitäen edelleen kiinni kurkusta.

- Häpeä Griin, olet tuonut pettymyksen klaanillesi ja nyt rangaistukseksi saat muuttua hiileksi. Galeb sanoi ja Griin muuttui hiileksi huudon jääden kaikumaan ilmaan. Galeb nosti maasta hiilen palasen ja laittoi sen laukkuunsa, Nemo oli mennyt auttamaan Mazurkaa, joka oli muuttunut ihmiseksi ihmetellen tapahtumaa.

- Kuka Hän on… Mazurka kysyi Nemolta, Nemo pudisti päätään.

- En tiedä, Hän hävitti sen isonkin körilään. Nemo sanoi ja Galeb kääntyi Heihin päin ja tuli Heidän luokseen.

- Olen hyvin pahoillani tapauksesta ja siitä, että Griin porukka pääsi häpeäksemme hyökkäämään kimppuunne, arvon Varjokuningatar. Galeb sanoi ja kumarsi, Mazurka katsoi ihmeissään.

- Jos arvon Varjokuningatar ja Hänen seuralaisensa vaan voivat, niin pyytäisin seuraamaan. Johdatan teidät Elementtaarien kylään. Galeb sanoi.