Tässä on tarinan toinen osa ja osa kertoo matkasta haltiakylään. Kuvan laitan alkuviikosta Patrickista ja kolmas osa tulee ennen viikonloppua.
 
 
Patrick oli parin vuoden aikana kotiutunut uuteen paikkaan ja saanut Valtorin asunnon kylkeen oman asuinsijansa, Valtor painotti, että mitä pikinmiten Patrick oppi omilleen, sen helpompi oli koulutus. Valtori halusi Patrickista parhaan oppilaan, Hän oli ottanut riskin, ei omalle kohdalleen, mutta Patrickin kohdalle. Valtor huomasi paljon kehitystä pojassa ja ajatteli jo tässä vaiheessa palkita Hänen ponnistelujaan. 
Päivä alkoi sarastaa lämpöisenä ja Patrick katseli ikkunasta ulos lukien eilen saatua taikakirjaa haltialoitsuista, Patrick hymyili iloisena ja jännittyneenä, Hän oli saanut eilen tiedon Valtorilta valmistua seuraavaksi päiväksi matkaan haltiakylään. Patrick oli yön aikana lukenut paljon tietoa kylästä ja tiesi siellä olevan tällä hetkellä Keväänjuhla, jossa toivotettiin aurinko ja lämpö tervetulleeksi ja mitä parasta, Patrick täyttäisi tänään jo 7 vuotta.
Patrick kuunteli ja käänteli päätään kuulakseen paremmin, Valtor oli alkanut liikuskella ja alkanut laittaa aamupalaa, Patrick sulki kirjansa ja otti sängyltään viitan, jota oli huolella putsannut ja korjannut, että se olisi siisti Heidän saapuessa haltiakylään ja nosti pienen olkalaukun olalleen, johon oli pakannut pienet kivensä mitä oli kotikylästään tuonut, muistiinpanovälineet ja pari rasiaa ja pieni lasipullo, Patrick halus kerätä matkalta mukaan aineksia, sitten Patrick meni sivuovesta Valtorin asuntoon.
"- Huomenta mestari Valtor." Patrick sanoi ja Valtor kääntyi.
"- no huomenta Patrick, sinähän olet aikasessa, ajattelin vasta tunnin päästä herätellä sinua ja sinulla näyttäs olevan jo kaikki valmiina. Nukuithan yöllä? Meillä on matkaa kävellä kylään." Valtor sanoi ja Patrick kanteliastioita pöytään.
"- kyllä nukuin, mutta heräsin jo auringon mukana, kun en saanut unta enää ja minua jännitti." Patrick sanoi ja hymyili, Valtor naurahti.
"- vai sillä lailla." Ja pöyhensi Pareickin hiuksia ja kävivät aamupalalle.
 
Patrick seisoi oven ulkopuolella ja piirsi jalalla mahan riimukuvioita odotellessa Valtoria Lukaksen luonta, Valtor kertoi matkastamme ja antoi ohjeita Lukakselle, Lukas oli metsäpeikko, joka hoiti kylän asioita Valtorin ollessa poissa. Valtor tuli ovelle.
"- ja jos tulee ongelmia Frozenin kanssa, kutsu paikalle Hera, Hera saa pojan ojennukseen, mutta ei tekisi sitä mielellään. Tässä olisi ainakin tärkeämmät asiat, lähetä viestiä telepaatikon kautta, jos tulee jotain akuuttia." Valtor sanoi ja tuli Patrickin luokse, Lukas seisoi ovella.
"- Tämäpä selvä Valtor ja hyvää syntymäpäivää Patrick, nautihan ekasta reissustasi." Lukas sanoi ja vilkutti Patrickille, Patrick vilkutti talaisi.
"- Kiitos Lukas!" Patrick huusi takaisin kun he olivat jo lähteneet lävelemään. 
 
Katselin paljon maisemia ja aina välillä jäin tutkimaan jotain matkanvarrella, kertaakaan Valtor ei huomaittanut minulle, että jäin kälkeen tai pysähdyin taas. Juoksin aina Valtorin kiinni tietyn välimatkan jälkeen. Valtor määräs matka vauhdin ja kertaakaan en valittanut väsymystä, aina kun minua alkoi uuvuttaa, Valtor piti pienen tauon ja puolessa matkaa evästimme. Valtorkatseli taivaalle ja tuumaili.
"- Joudumme yöpymää, matkan teko ei ole ollut niin nopeata mitä yleensä, mutta älä huoli, en syytä sinua, sillä olethan vielä nuori ja otin sen huomioon." Valtor sanoi ja hymyili lempeästi kun oli nähnyt minun pahoittelevan ilmeen matkan kestäneen pitkään. Pakkasimme eväät ja jatkoimme matkaa.
"- Kun saavumme kylään, pistä huppu päähäsi ja peitä kasvosi, haltioita on palkon liikeellä juhlan takia ja sinulla ei ole vielä kokemusta kohdata haltiaa ja ennemmin pelkään, että joku haltia nostaa kovan mekkalan sinusta, minun seurassa kun kuljet ja käytät huppua, niin eivät epäile sinua. Olen tuttu naama tälle kylälle." Valtor sanoi ja minä nyökkäsin. Olin tottunutsiihen, että kaikki kummaksuvat tai herjaavat minulle, ulkonäöstäni huomaa, että olen puoliksi haltia ja peikko, peikko ihmisiä ei erotella paljoakaan peikoista ja toista samanlaistani en ole tavannut, eikä Valtor ole puhunut siitä. En hirveästi miettinyt sitä asiaa kun ei ollut tullut ongelmia sen kanssa vielä, en hirveästi leikkinyt muiden peikkolasten kanssa, minua kiinosti hirveästi kiaikki tieto, Valtor sanoi, että se voisi johtua isästäni, isäni oli arvostettu ja viisas haltia ja moni oli ihmetellyt ja paheksunut hänen puolisovalintaansa. Äitini oli peikoksi hento, vaikka hän olikin metsä- ja vuoripeikon tytär. Joskus mietin näitä asioita ja silloin tällöin minulle tulee kaipuu heihin. 
Yhtäkkiä huomasin Valtorin pyssähtyneen ja hätkähdin ajatuksistani melkein törmätessäni Häneen.
"- On aika laittaa huppu, tulemme pian haltiakylään." Valtor sanoi ja katsoi minua. Tähyilin eteen päin samalla kun laitoin huppua päähän ja vedin kaulust puoliksi naamani peitoksi, olimme pienen rinteen takana ja näin vähäsen korkeimpien talojen kattoja. Jatkoimme matkaamme.
"- Pysy lähelläni, meidän pitää käydä ensin kylätalolla tapaamassa kylän johtohaltijaa. Nimittäin, jos tapahtuukin jotain niin on tiedossa, että olet minun oppilaani ja minun seurassani." Valtor sanoi ja minä kuuntelin tarkasti, mutta sitten minä näin sen kylän ja se sai minut haltioihin.